Jeesuksen opetuksissa yksi keskeisimmistä teemoista on ihmisen sisäinen aitous. Hän suhtautui ankarasti tekopyhyyteen, mutta armollisesti niihin ihmisiin, jotka tunnustivat vajavaisuutensa. Jeesuksen opetuksissa todellinen hurskaus ei ollut ulkoista uskonnollisuutta, näyttäviä rituaaleja tai ihmisten ihailun tavoittelua, vaan sydämen rehellisyyttä Jumalan edessä. Tämä sanoma on ajankohtainen myös nykyajan maailmassa, jossa uskonnollisuus, moraali ja hyveiden esittäminen voivat helposti muuttua ulkokultaisuudeksi.
Jeesuksen aikana uskonnollinen elämä oli monella tavalla näkyvää ja yhteisöllistä. Erityisesti fariseukset tunnettiin tarkasta lain noudattamisesta. Jeesus ei kuitenkaan vastustanut itse lakia eikä hurskasta elämäntapaa, vaan sitä, että uskonnosta oli tullut monille keino korottaa itseään muiden yläpuolelle. Hän sanoi fariseuksista:
Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän pysyy kaukana minusta.
(Mark. 7:6)
Jeesuksen mukaan tekopyhyys syntyy silloin, kun ihmisen ulkoinen olemus ja sisäinen todellisuus eivät vastaa toisiaan. Ihminen voi näyttää hurskaalta, mutta hänen sydämensä voi olla täynnä ylpeyttä, kovuutta tai vallanhimoa.
Erityisen voimakkaasti Jeesus puhui tekopyhyydestä Matteuksen evankeliumin 23. luvussa. Oppineista ja fariseuksista hän totesi:
Voi teitä, oppineet ja fariseukset! Te teeskentelijät olette kuin hauta, joka on kyllä ulkoa siistiksi laitettu mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Tekin näytätte ihmisille oikeamielisen ulkokuoren, mutta sisällänne on pelkkää teeskentelyä ja vääryyttä.
(Matt. 23:27-28)
Vertaus on ankara. Jeesuksen mukaan uskonnollinen ulkokuori voi peittää alleen hengellisen kuoleman. Ihminen voi puhua paljon Jumalasta, mutta samalla elää tavalla, jossa rakkaus, oikeudenmukaisuus ja armollisuus puuttuvat.
Jeesus korosti jatkuvasti sitä, että Jumala näkee ihmisen sydämeen. Vuorisaarnassa hän varoitti tekemästä hyviä tekoja ihmisten huomion vuoksi:
Varokaa, ettette toimi oikein vain siksi, että ihmiset katselisivat teitä. Muuten ette saa palkkiota taivaalliselta Isältänne.
(Matt. 6:1)
Hän puhui ihmisistä, jotka rukoilivat näyttävästi toreilla ja antoivat almuja saadakseen kunniaa ihmisiltä. Jeesuksen mukaan todellinen hurskaus tapahtuu hiljaisuudessa ja salassa. Jumalasuhde ei tarvitse jatkuvaa näkyvyyttä eikä julkista todistelua.
Kun sinä rukoilet, mene perimmäiseen huoneeseen, lukitse ovi ja rukoile siellä Isääsi salassa. Isäsi näkee salatut teot ja palkitsee sinut.
(Matt. 6:6)
Tämä näkyy myös vertauksessa fariseuksesta ja tullimiehestä (Luuk. 18:9-14). Fariseus kiittää rukouksessaan Jumalaa siitä, ettei ole kuten muut ihmiset. Tullimies puolestaan pyytää vain armoa:
Tullimies seisoi kauempana eikä uskaltanut nostaa katsettaan taivasta kohti. Hän löi rintaansa katumuksen merkiksi ja rukoili: ’Jumala, armahda minua syntistä!’
(Luuk. 18:13)
Jeesuksen mukaan juuri tullimies lähti kotiinsa vanhurskaana. Vertauksen ydin on, että ihminen, joka tunnistaa oman vajavaisuutensa, on lähempänä Jumalaa kuin se, joka pitää itseään muita parempana.
Jeesuksen opetuksissa hurskaus liittyi ennen kaikkea rakkauteen. Kun häneltä kysyttiin suurinta käskyä, hän vastasi:
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.
(Matt. 22:37-39)
Todellinen hengellisyys näkyy siinä, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä. Jeesus asetti erityiseen asemaan köyhät, sairaat, syntiset ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneet. Hän söi tullimiesten kanssa, kosketti spitaalisia ja puolusti aviorikoksesta syytettyä naista. Tämä herätti närkästystä uskonnollisissa piireissä, koska Jeesus rikkoi aikansa hurskauden rajoja.
Nykypäivänä tekopyhyys ei rajoitu uskonnollisiin yhteisöihin. Sitä esiintyy kaikkialla, missä ihmiset rakentavat itsestään moraalisesti puhdasta kuvaa. Sosiaalinen media on lisännyt ilmiötä: ihmiset voivat julkisesti puolustaa hyviä arvoja, mutta käytännön elämässä toimia täysin toisin. Hyveiden näyttämisestä voi tulla tapa kerätä arvostusta ja hyväksyntää.
Myös uskonnollisissa yhteisöissä Jeesuksen sanat ovat edelleen ajankohtaisia. Jos seurakunnassa korostetaan ulkoista oikeaoppisuutta enemmän kuin armollisuutta, syntyy helposti ilmapiiri, jossa ihmiset alkavat peittää heikkoutensa. Tällöin rehellisyys katoaa ja tilalle tulee roolien ylläpitäminen. Jeesus kuitenkin suhtautui ankarimmin juuri niihin, jotka käyttivät uskontoa vallan, kunnian tai muiden hallinnan välineenä.
Tekopyhyys voi ilmetä myös hienovaraisesti. Ihminen voi esimerkiksi pitää itseään muita hengellisempänä, moraalisempana tai oikeamielisempänä. Tällainen asenne synnyttää helposti tuomitsemista. Jeesus sanoikin:
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Saatte näet saman tuomion, jonka itse annatte muille. Teille annostellaan samalla mitalla, jolla itse annostelette. Miten huomaat tikun toisen silmässä, kun et näe tukkia omassa silmässäsi?
(Matt. 7:1-3)
Jeesuksen opetuksissa ihminen kutsutaan ennen kaikkea tutkimaan itseään eikä jatkuvasti arvioimaan muita. Todellinen hurskaus alkaa nöyryydestä – siitä, että ihminen tunnistaa tarvitsevansa itse armoa.
Samalla Jeesuksen opetukset vapauttavat uskonnollisesta esittämisestä. Hänen mukaansa Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä, vaan rehellisiä ihmisiä. Evankeliumeissa juuri rikkinäiset ja epäonnistuneet ihmiset lähestyivät Jeesusta avoimesti. Heidän ei tarvinnut rakentaa pyhää kulissia.
Tekopyhyys syntyy usein pelosta: ihminen pelkää paljastuvansa vajavaiseksi. Jeesuksen opetuksissa taas korostuu ajatus, että Jumalan edessä ihminen saa tulla näkyväksi sellaisena kuin on. Siksi todellinen hurskaus ei ole virheettömyyttä, vaan totuudellisuutta.
Jeesuksen opetusten ytimessä on ajatus, että uskonto ilman rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja nöyryyttä menettää merkityksensä. Hän sanoi:
Myötätuntoa minä tahdon, en uhreja.
(Matt. 9:13)
Tämä sanoma haastaa jokaista aikakautta. Ihminen voi rakentaa näyttävän uskonnollisen tai moraalisen ulkokuoren, mutta Jeesuksen mukaan ratkaisevaa on se, millainen sydän sen alla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti