Tampereen helluntaiseurakunnan toiminta kesällä

Tampereen helluntaiseurakunnan toiminta hiljenee kesän ajaksi. Sama ilmiö näkyy myös koulujen lomien aikana, kuten jouluna. Toimintaa suunnitellaan paljolti perheellisten näkökulmasta: ajatellaan, että ihmiset ovat lomilla, mökeillä, matkustavat perheidensä kanssa tai hoitavat lapsia tai lastenlapsia.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mökkiä, puolisoa tai perhettä ympärillään. Seurakunnassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, erityisesti iäkkäitä. Monella heistä ei ole läheisiä ystäviä eikä paikkaa, minne mennä kesällä. Juuri silloin, kun yhteiskunnan muu toiminta hiljenee, yksinäisyys voi tuntua kaikkein raskaimmalta. Siksi seurakunnan olisi hyvä pysähtyä kysymään, kenen näkökulmasta toimintaa suunnitellaan.

Jeesuksen opetuksissa toistuu kehotus huomioida ne ihmiset, jotka jäävät sivuun. Hän sanoi:

Kun järjestät vastaanoton, kutsu köyhiä, rampoja ja sokeita. 

(Luuk. 14:13)

Jeesus ei kehottanut kutsumaan vain ystäviä ja läheisiä, vaan erityisesti niitä, joilla ei ole muuta yhteisöä. Hänen opetuksensa kohdistuu suoraan myös seurakuntiin: kristillisen yhteisön tulisi olla paikka, jossa yksinäinen ihminen löytää seuraa ja osallisuutta.

Toinen Jeesuksen keskeinen opetus on kultainen sääntö:

Tehkää ihmisille kaikkea sitä, mitä toivoisitte heidän tekevän teille. 

(Matt. 7:12)

Jos itse olisi yksin kesällä, toivoisi varmasti, että joku kutsuisi mukaan, pitäisi yhteyttä ja järjestäisi yhteistä tekemistä. Tämä sama periaate koskee seurakuntaa.

Raamattu muistuttaa myös siitä, että usko näkyy käytännön huolenpitona. Jeesus samaisti itsensä heikoimpiin sanoessaan:

Sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.

(Matt. 25:40)

Kun seurakunta ottaa huomioon yksinäisen ihmisen, se palvelee samalla Kristusta.

Kesä ei ole vain hiljenemisen aikaa. Se voi olla myös mahdollisuus. Juuri silloin olisi mahdollista järjestää enemmän toimintaa niille, joilla ei ole muuta yhteisöä: retkiä, kahvihetkiä, keskustelutilaisuuksia ja yhteisiä kävelyjä luonnossa.

Seniorikävelyissä tämä näkökulma on pyritty ottamaan huomioon. Kevät ja kesä ovat kävelyjen parasta aikaa. Luonto on kauneimmillaan: kukat kukkivat, luonto viheriö, linnut laulavat ja aurinko paistaa. Kävelyt tarjoavat liikuntaa ja kulttuuria, mutta ennen kaikkea ne tarjoavat seuraa ja yhteisöllisyyttä. Siksi kesällä kävelyitä järjestetään tavallista useammin, jopa viikoittain. Seniorikävelyt on suunnattu erityisesti yksinäisille ihmisille.

Kristillinen seurakunta ei ole vain ohjelmien järjestäjä. Sen pitäisi olla yhteisö, jossa kukaan ei jää yksin. Apostoli Paavali kirjoittaa:

Kantakaa toistenne taakkoja, niin noudatatte täydellisesti Kristuksen lakia.

(Gal. 6:2)

Yksinäisyys on monelle raskas taakka. Seurakunta voi auttaa sen kantamisessa pienillä mutta merkityksellisillä teoilla: kutsumalla mukaan, järjestämällä yhteistä toimintaa ja pitämällä ovet avoinna myös kesän aikana. 

Seurakunnan vastuunkantajat ovat usein perheellisiä ja elämässään hyvin pärjänneitä. Kaikilla ihmisillä ei kuitenkaan ole puolisoa, lapsia tai lapsenlapsia ympärillään. Siksi seurakunnan tehtävänä on erityisesti nähdä ne ihmiset, jotka muuten saattaisivat jäädä yksin.

Yksinäistä ihmistä ei pidä unohtaa kesälläkään. Juuri silloin seurakunnan läsnäolo, yhteys ja välittäminen voivat merkitä kaikkein eniten.

Kristityn vastuu – miksi Teboilin käyttäminen on moraalisesti ongelmallista

Teboil on Suomessa toimiva huoltoasemaketju, jonka omistaa venäläinen energiayhtiö Lukoil. Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022, monien suomalaisten suhtautuminen yrityksiin, joilla on yhteys Venäjään, muuttui. Syntyi laaja kansalaisboikotti, jossa ihmiset pyrkivät välttämään tällaisia yrityksiä. Tässä tilanteessa nousee esiin kysymys: miten kristityn tulisi toimia?

Monet perustelevat Teboilin käyttöä käytännöllisillä syillä. Asema on lähellä, hinnat voivat olla edullisia tai paikallinen yrittäjä on tunnettu ja pidetty ihminen. Kristillinen etiikka ei kuitenkaan perustu mukavuuteen tai hyötyyn. Raamattu haastaa uskovia tarkastelemaan myös sitä, millaisia seurauksia heidän valinnoillaan on toisille ihmisille.

Jeesuksen opetuksen ydin: rakkaus lähimmäiseen

Jeesus tiivisti koko lain ja profeetat kahteen käskyyn: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä: 

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Näihin kahteen käskyyn kiteytyvät koko laki ja profeettojen kirjoitukset. (Matt. 22:37-40)

Hän myös esitti niin sanotun kultaisen säännön:

Tehkää siis ihmisille kaikkea sitä, mitä toivoisitte heidän tekevän teille. Tähän kiteytyvät laki ja profeettojen kirjoitukset. (Matt. 7:12)

Jos nämä periaatteet otetaan vakavasti, kristityn on kysyttävä: mitä minä toivoisin muiden tekevän, jos oma kotimaani olisi sodan kohteena ja ihmiset kuolisivat? Useimmat toivoisivat, että muut kansat eivät tukisi hyökkääjää taloudellisesti. Jeesuksen opetus ohjaa siis asettumaan uhrin asemaan.

Vastuu siitä, mitä tuemme

Raamatussa korostetaan, ettei ihminen saa tukea pahaa edes epäsuorasti. Apostoli Paavali kirjoittaa:

Älkää osallistuko pimeyden tekoihin, vaan paljastakaa ne, koska ne eivät tuota hedelmiä. (Ef. 5:11)

Jos yrityksen tuotto virtaa järjestelmään, joka on sidoksissa sotaa käyvään valtioon, kristityn on vaikea väittää olevansa täysin ulkopuolinen. Vaikka yksittäinen ostos tuntuu pieneltä, se on silti osa suurempaa kokonaisuutta. Raamatun ajattelussa moraalinen vastuu ei rajoitu vain suoriin tekoihin; myös osallisuus rakenteelliseen vääryyteen on otettava vakavasti.

Puolen valinta

Jeesuksen mukaan jokainen ihminen joko tukee hänen toimintaansa tai toimii häntä vastaan, passiivisesti tai aktiivisesti.

Se, joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan. Hän hajottaa, koska ei kokoa minun kanssani. (Matt. 12:30)

Ei siis ole neutraalisuutta Jeesuksen seuraamisessa. Joko henkilö on Jeesuksen puolella tukemassa hänen opetuksiaan ja Jumalan valtakunnan toteutumista tai asettuu häntä vastaan, tietoisesti tai tietämättään. Ne, jotka eivät aktiivisesti työskentele Jeesuksen tavoitteen hyväksi, aiheuttavat hajaannusta ja esteitä, vaikka eivät sitä tarkoituksella tekisikään.

Tämä opetus painottaa sitoutumisen ja valinnan tärkeyttä. Passiivisuus on negatiivinen asia, joka vaikuttaa yhtä lailla kuin aktiivinen vastustus. Tätä lausetta voi tulkita myös yleisemmällä tasolla liittyen vastuuseen ja moraalisiin valintoihin:

• Jos emme tue hyvää, voimme tulla edistäneeksi pahaa.

• Jos emme vastusta pahaa, voimme tulla edistäneeksi pahaa.

Passiivista sivustakatsojan osaa ei ole. On otettava kantaa, välinpitämättömyys on pahan hyväksymistä. Tämä koskee myös Ukrainan sotaa ja venäläisten omistamia yrityksiä.

Jeesus ja kärsivien puolustaminen

Jeesuksen toiminnassa korostui aina heikkojen ja kärsivien puolustaminen. Hän samaisti itsensä kärsiviin sanoessaan:

Sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle. (Matt. 25:40).

Sodan uhrit – pommitusten keskellä elävät perheet, kotinsa menettäneet ihmiset ja kuolleiden omaiset – kuuluvat juuri tähän joukkoon. Jos kristitty tietoisesti tukee taloudellisesti järjestelmää, joka on sidoksissa tällaiseen kärsimykseen, hän joutuu ristiriitaan Jeesuksen opetuksen kanssa.

Tekosyiden ongelma

Usein vedotaan siihen, että paikallinen yrittäjä on hyvä ihminen tai että asema on kätevästi lähellä. Jeesus kuitenkin varoitti moraalisesta mukautumisesta. Vuorisaarnassa hän kutsui seuraajiaan kulkemaan kapeaa tietä, joka ei ole helppo.

Menkää sisään kapeasta portista. Monet menevät leveästä portista ja leveää tietä, mutta se tie johtaa tuhoon. Miten kapea onkaan se portti ja miten kapeaksi tehty se tie, joka vie elämään! Vain harvat löytävät sen. (Matt. 7:13–14).

Kristinusko ei ole pelkkää yksityistä hurskautta. Se näkyy arjen valinnoissa – myös taloudellisissa. Jos mukavuus asetetaan oikeudenmukaisuuden edelle, kristillinen todistus menettää uskottavuutensa.

Kristillinen omatunto ja todistus

Raamattu puhuu myös omastatunnosta. Paavali kehottaa:

Se, joka syö vaikka epäröi, on sen sijaan tuomittu. Hänen toimintansa ei näet perustu uskoon, ja kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:23).

Jos ihminen tietää, että jokin teko on moraalisesti kyseenalainen, mutta tekee sen silti, hän toimii omaatuntoaan vastaan.

Kristityn elämä on myös todistus muille. Kun uskovat tekevät tietoisia valintoja oikeudenmukaisuuden puolesta, he viestivät, että Jeesuksen opetukset eivät ole vain sanoja. Jos taas kristityt sivuuttavat kärsivien tilanteen oman mukavuutensa vuoksi, heidän sanomansa menettää uskottavuutensa.

Johtopäätös

Jeesuksen opetukset lähimmäisenrakkaudesta, heikkojen puolustamisesta ja pahan vastustamisesta asettavat kristityille korkean moraalisen riman. Sodan aikana taloudellisilla valinnoilla on merkitystä. Kun yritys on sidoksissa hyökkääjävaltioon, sen tukeminen on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Siksi kristityn on rehellisesti kysyttävä: heijastavatko omat valintani sitä rakkautta ja oikeudenmukaisuutta, jota Jeesus opetti? Jos vastaus on epävarma, kristillinen omatunto kutsuu valitsemaan tien, joka on solidaarinen kärsivien kanssa – vaikka se olisi hieman hankalampi.