Viimeinen tuomio ja rakkauden mitta

 Kirjoitus Matteuksen evankeliumin tekstistä 25:31-46

Matteuksen evankeliumin 25. luvun jakeet 31-46 sisältävät yhden Jeesuksen tunnetuimmista ja samalla pysäyttävimmistä opetuksista: kuvauksen viimeisestä tuomiosta. Tekstissä Jeesus kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Toiset saavat kuulla sanat:

Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. 

(Matt. 25:34)

kun taas toisille sanotaan: 

Menkää pois luotani, te kirotut! Menkää ikuiseen tuleen, joka on sytytetty Paholaiselle ja hänen enkeleilleen. 

(Matt. 25:41)

Tämä kertomus on merkittävä siksi, että siinä Jeesus määrittelee konkreettisesti, mikä ihmisen elämässä on ratkaisevaa. Tekstin painopiste ei ole uskonnollisessa tiedossa, oikeaoppisuudessa tai näkyvässä hurskaudessa, vaan siinä, miten ihminen kohtelee toisia ihmisiä – erityisesti heikoimpia, kärsiviä ja avun tarpeessa olevia.

Ihmisen Poika tuomarina

Kertomus alkaa majesteettisella kuvauksella:

Kun Ihmisen Poika tulee kaikessa kunniassaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu loistavalle valtaistuimelleen. 

(Matt. 25:31)

”Ihmisen Poika” oli Jeesuksen yleisimmin käyttämä nimitys itsestään. Nimitys viittaa Danielin kirjan näkyyn, jossa ihmisen kaltainen saa vallan, kunnian ja ikuisen valtakunnan.

Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.

(Dan. 7:13-14)

Matteuksen tekstissä Jeesus yhdistää tämän messiaanisen hahmon itseensä: hän ei ole vain opettaja tai profeetta, vaan koko maailman tuomari.

Tuomio koskee kaikkia kansoja:

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottelee ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. 

(Matt. 25:32)

Kukaan ei jää tämän arvioinnin ulkopuolelle. Jeesuksen mukaan jokaisen ihmisen elämä tulee kerran punnittavaksi.

Lampaat ja vuohet

Jeesus käyttää vertausta lampaista ja vuohista. Lampaat sijoitetaan oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle. Symboliikka oli aikansa ihmisille tuttua: paimen erotti eläimet toisistaan päivän päätteeksi.

Lampaille kuningas sanoo:

Te annoitte minulle syötävää, kun minulla oli nälkä. Te annoitte minulle juotavaa, kun minulla oli jano. Te otitte minut luoksenne, vaikka olin teille vieras. Te annoitte minulle vaatteet, kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.

(Matt. 5:35-36)

Kyse on tavallisista rakkauden teoista, jotka kohdistuvat hädässä oleviin ihmisiin. Merkittävää on se, että oikeamieliset eivät edes tiedä tehneensä mitään erityistä:

Herra, milloin me muka näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa? Milloin näimme sinut janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?  Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut luoksemme? Milloin näimme sinut alastomana ja annoimme sinulle vaatteet? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?

(Matt. 5:37-39)

He eivät auttaneet saadakseen palkkion tai näyttääkseen hyviltä. Hyvyys on tullut heidän sydämestään.

Jeesus samaistuu kärsiviin

Kertomuksen tunnetuin lause kuuluu:

Minä vakuutan teille: sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.

(Matt. 25:40)

Tämä on yksi Jeesuksen opetusten syvällisimmistä ajatuksista. Jeesus samaistuu köyhiin, sairaisiin, yksinäisiin ja kärsiviin. Ihmisen suhde Jumalaan näkyy siinä, miten hän kohtelee muita ihmisiä.

Sama ajatus näkyy myös muualla Raamatussa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan:

Jos joku väittää rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään tai sisartaan, hän valehtelee. Miten hän voisi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt, kun ei rakasta edes lähimmäistään, jonka näkee? 

(1. Joh. 4:20)

Ja Jaakobin kirje muistuttaa:

Yksinään ja ilman tekoja usko on kuollut.

(Jaak. 2:17)

Jeesuksen opetuksissa oikea usko ei ole oikeita sanoja tai uskonnollisia rituaaleja, vaan sydämen hyvyyttä. Rakkaus näkyy teoissa.

Tuomio välinpitämättömyydestä

Kertomuksen pysäyttävin puoli on se, että tuomion perusteena ei ole pahat teot vaan välinpitämättömyys. Tuomittuja ei ole kuvattu julmiksi ihmisiksi. Heidän syntinsä oli, etteivät he auttaneet.

Te ette antaneet minulle syötävää, vaikka minulla oli nälkä. Ette antaneet minulle juotavaa, vaikka minulla oli jano. Ette ottaneet minua luoksenne, vaikka olin koditon. Ette antaneet minulle vaatteita, vaikka olin alaston. Ette huolehtineet minusta, vaikka olin sairas ja vankilassa.

(Matt. 25:42-43)

He eivät ymmärrä epäonnistuneensa:

Herra, milloin muka näimme sinut nälissäsi tai janoissasi tai kodittomana tai alastomana tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?

(Matt. 5:44)

Jeesus vastaa:

Minä vakuutan teille: sen, minkä te jätitte tekemättä yhdellekin näistä pienimmistä, te jätitte tekemättä minulle.

(Matt. 25:45)

Jeesuksen mukaan rakkaudettomuus on vakava asia. Ihminen voi olla ulkoisesti kunnollinen ja uskonnollinen mutta silti sulkea sydämensä lähimmäisen hädältä.

Tämä liittyy läheisesti Jeesuksen vertaukseen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:25-37). Vertauksessa uskonnolliset miehet ohittavat tien varteen pahoinpidellyn miehen auttamatta häntä, mutta halveksittu samarialainen pysähtyy ja auttaa. Jeesuksen opetuksen ydin on, ettei ratkaisevaa ole ihmisen uskonnollinen vakaumus tai ulkoinen hurskaus, vaan se, näkyykö rakkaus lähimmäisiin käytännön tekoina.

Armo ja vastuu

Vaikka Matteuksen 25. luvun teksti on vakava, sen tarkoitus ei ole pelotella. Jeesus kutsuu ihmisiä rakkauteen, laupeuteen ja armollisuuteen. Hän muistuttaa, että jokainen ihminen on arvokas.

Raamatussa rakkauden kaksoiskäsky tiivistää Jumalan tahdon:

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi. Rakasta häntä koko elämälläsi. Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Yhtä tärkeä on silti tämä: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Näihin kahteen käskyyn kiteytyvät koko laki ja profeettojen kirjoitukset. 

(Matt. 22:37-40)

Viimeisen tuomion kuvauksessa nämä kaksi käskyä yhdistyvät. Jumalan rakastaminen näkyy lähimmäisen rakastamisessa.

Kertomus haastaa myös nykyajan ihmisiä. Maailmassa on edelleen paljon köyhyyttä, yksinäisyyttä, sairautta, pakolaisuutta ja syrjintää. Jeesuksen sanat kysyvät jokaiselta: näemmekö kärsivän ihmisen vai kuljemmeko ohi?

Yhteenveto

Matteuksen evankeliumin viimeisen tuomion kuvaus kuuluu Jeesuksen opetusten ytimeen. Se paljastaa, että todellinen usko näkyy rakkaudessa ja armollisuudessa. Jeesuksen mukaan ihmisen suhde Jumalaan ei ilmene ensisijaisesti uskonnollisina sanoina tai ulkoisena hurskautena, vaan siinä, miten hän kohtelee muita ihmisiä, erityisesti heikoimpia ja unohdettuja.

Kertomuksen sanoma on se, ettei rakkaudettomuus ole Jeesuksen mukaan vähäinen asia. Kun ihminen sulkee silmänsä lähimmäisen kärsimykseltä, hän samalla torjuu Kristuksen.

Samalla tekstissä on myös toivoa. Jokainen pieni rakkauden teko on Jeesuksen mukaan merkityksellinen. Nälkäisen ruokkiminen, yksinäisen kohtaaminen, sairaan auttaminen tai kärsivän kuunteleminen eivät ole vähäpätöisiä tekoja, vaan tekoja, jotka kohdistuvat Kristukseen itseensä. 

Minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.

(Matt. 25:40)

Siksi kohdatessamme toisen ihmisen kohtaamme samalla Kristuksen. Jumalan läsnäolo ei rajoitu pyhiin paikkoihin tai uskonnollisiin toimituksiin, vaan hän tulee meitä vastaan jokaisessa ihmisessä, erityisesti sellaisessa, joka tarvitsee apuamme. Matteuksen 25. luvun sanoma kutsuu tutkimaan sydäntämme: näkyykö usko elämässä rakkauden tekoina vai jääkö se vain sanoiksi.