Tampereen helluntaiseurakunnan toiminta kesällä

Tampereen helluntaiseurakunnan toiminta hiljenee kesän ajaksi. Sama ilmiö näkyy myös koulujen lomien aikana, kuten jouluna. Toimintaa suunnitellaan paljolti perheellisten näkökulmasta: ajatellaan, että ihmiset ovat lomilla, mökeillä, matkustavat perheidensä kanssa tai hoitavat lapsia tai lastenlapsia.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mökkiä, puolisoa tai perhettä ympärillään. Seurakunnassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, erityisesti iäkkäitä. Monella heistä ei ole läheisiä ystäviä eikä paikkaa, minne mennä kesällä. Juuri silloin, kun yhteiskunnan muu toiminta hiljenee, yksinäisyys voi tuntua kaikkein raskaimmalta. Siksi seurakunnan olisi hyvä pysähtyä kysymään, kenen näkökulmasta toimintaa suunnitellaan.

Jeesuksen opetuksissa toistuu kehotus huomioida ne ihmiset, jotka jäävät sivuun. Hän sanoi:

Kun järjestät vastaanoton, kutsu köyhiä, rampoja ja sokeita. 

(Luuk. 14:13)

Jeesus ei kehottanut kutsumaan vain ystäviä ja läheisiä, vaan erityisesti niitä, joilla ei ole muuta yhteisöä. Hänen opetuksensa kohdistuu suoraan myös seurakuntiin: kristillisen yhteisön tulisi olla paikka, jossa yksinäinen ihminen löytää seuraa ja osallisuutta.

Toinen Jeesuksen keskeinen opetus on kultainen sääntö:

Tehkää ihmisille kaikkea sitä, mitä toivoisitte heidän tekevän teille. 

(Matt. 7:12)

Jos itse olisi yksin kesällä, toivoisi varmasti, että joku kutsuisi mukaan, pitäisi yhteyttä ja järjestäisi yhteistä tekemistä. Tämä sama periaate koskee seurakuntaa.

Raamattu muistuttaa myös siitä, että usko näkyy käytännön huolenpitona. Jeesus samaisti itsensä heikoimpiin sanoessaan:

Sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.

(Matt. 25:40)

Kun seurakunta ottaa huomioon yksinäisen ihmisen, se palvelee samalla Kristusta.

Kesä ei ole vain hiljenemisen aikaa. Se voi olla myös mahdollisuus. Juuri silloin olisi mahdollista järjestää enemmän toimintaa niille, joilla ei ole muuta yhteisöä: retkiä, kahvihetkiä, keskustelutilaisuuksia ja yhteisiä kävelyjä luonnossa.

Seniorikävelyissä tämä näkökulma on pyritty ottamaan huomioon. Kevät ja kesä ovat kävelyjen parasta aikaa. Luonto on kauneimmillaan: kukat kukkivat, luonto viheriö, linnut laulavat ja aurinko paistaa. Kävelyt tarjoavat liikuntaa ja kulttuuria, mutta ennen kaikkea ne tarjoavat seuraa ja yhteisöllisyyttä. Siksi kesällä kävelyitä järjestetään tavallista useammin, jopa viikoittain. Seniorikävelyt on suunnattu erityisesti yksinäisille ihmisille.

Kristillinen seurakunta ei ole vain ohjelmien järjestäjä. Sen pitäisi olla yhteisö, jossa kukaan ei jää yksin. Apostoli Paavali kirjoittaa:

Kantakaa toistenne taakkoja, niin noudatatte täydellisesti Kristuksen lakia.

(Gal. 6:2)

Yksinäisyys on monelle raskas taakka. Seurakunta voi auttaa sen kantamisessa pienillä mutta merkityksellisillä teoilla: kutsumalla mukaan, järjestämällä yhteistä toimintaa ja pitämällä ovet avoinna myös kesän aikana. 

Seurakunnan vastuunkantajat ovat usein perheellisiä ja elämässään hyvin pärjänneitä. Kaikilla ihmisillä ei kuitenkaan ole puolisoa, lapsia tai lapsenlapsia ympärillään. Siksi seurakunnan tehtävänä on erityisesti nähdä ne ihmiset, jotka muuten saattaisivat jäädä yksin.

Yksinäistä ihmistä ei pidä unohtaa kesälläkään. Juuri silloin seurakunnan läsnäolo, yhteys ja välittäminen voivat merkitä kaikkein eniten.