Hirveä painajainen

Heräsin kesken yötä hirveään painajaiseen. Opetus oli pitkän kesän jälkeen alkanut ja olin menossa ensimmäiselle tunnille. Astuin saliin. Opettajan pöytä oli täynnä vuosien saatossa pöydälle jäänyttä tavaraa. Pyyhkäisin siitä osan lattialle, jotta sain pöydälle laskimen ja oman mappini. Opiskelijoiden pöydillä oli kasapäin kaikenlaista roinaa. Oppilaita en nähnyt, mutta kai siellä kasojen takana joitain oli, olihan sali ja aika oikea. Olin tarkistanut sen.

Käynnistin piirtoheittimen. Sen valo oli niin heikko, että menin himmentämään tauluvaloja. Silloin sammuivat valot salin takaosasta. Räpläilin valoja muutaman minuutin. Aina tauluvalojen himmennys sammutti valot salin takaosasta. Luovutin. Pääasia, että kalvot näkyy. Olkoot oppilaat pimeässä. Opetushan tässä on tärkeintä.

Menin tussitaululle kirjoittamaan. Tussit olivat melkein kuivia. Sain vähän tekstiä näkyviin, kun painoin kovasti. Tällöin salin täytti kitkasta syntyvä kitinä. Pelkäsin, että oppilaat hermostuisivat. Heitin tuskastuneena kaikki 20 kuivunutta tussia roskikseen.

Päätin käyttää liitutaulua. Etsiskelin liitua. Löysin roskiksen vierestä yhden puolen sentin pätkän ja rupesin kirjoittamaan taululle. Tällöin kynteni raapiutui irti ja verta roiskui taululle. Ajattelin, että pyyhin veren pois. Löysinkin helposti pyyhinsienen, mutta se oli vanha limainen bakteeripesä. Etsin toista sientä, ei ollut. Otin sienen ja pyyhin veriroiskeet pois. Pyyhkimisen jälkeen päätin pestä käteni, mutta salissa ei ollut pesuallasta. Menin käytävälle, josta löysin pesualtaan, mutta pyyhinpaperia ei ollut. Tulin kädet märkinä takaisin saliin.

Ajattelin vielä yrittää kirjoittaa tussitaululle, mutta kompastuin taulujen edessä oleviin kaappeihin. Silloin päätin lopettaa tunnin siihen. Ensimmäisellä kerralla saa riittää vähän lyhyempi tunti.

Olin unohtanut päiväkirjan. Minun oli saatava oppilaiden kuittaus pidetystä tunnista. Laitoin saliin valot ja lähdin päiväkirja kädessä etsiskelemään oppilaita. Roinien takana ei tuntunut olevan yhtään oppilasta. Olin epätoivoinen: olinko pitänyt oppitunnin tyhjälle luokalle. Vihdoin näin helpotuksekseni luokan perällä yhden hahmon. Lähestyin häntä. Hänellä oli mustat lasit ja valkoinen keppi. Siis sokea tai heikkonäköinen. Tiedustelin mitä hän täällä teki. Hän kertoi tulleensa Finnairin lentokouluun. Sanoin, ettei täällä annetta lennonopetusta, mutta hän väitti toista. Hän kertoi olleensa Finnairin lentokoulussa jo 10 vuotta. Sanoin hänelle, että hänen on mahdoton päästä Finnairille lentäjäksi, mutta hän väitti pääsevänsä ja saavansa silloin palkkaa 20 000 €/kk. Pakotin hänet kuittaamaan tunnit.

Lähdin käytävälle. Näin vanhoja tuttuja päälliköitä. Vastaan käveli parivaljakko Kale ja Tane. Moikkasin heitä. He kertoivat, että oli kiire opetuksen suunnittelupalaveriin. Muitakin johtajia ja päälliköitä tuli vastaan. Kaikki kiireisesti rientämässä joihinkin kokouksiin. Tunsin oloni helpottuneeksi, koska kaikki oli niinkuin ennenkin. Yhtäkkiä älysin, että jotain oli kuitenkin vialla. En nähnyt yhtään opettavaa opettajaa. Jokainen näkemäni henkilö oli joko jossain päällikköasemassa oleva opettaja, johtaja tai sihteeri. Pelkäsin, että olin vahingossa aloittanut opetuksen viikkoa liian aikaisin. Sitä voi opettaja pitkän kesäloman aikana erehtyä päivissä ja viikoissa, sehän on ihan inhimillistä. Kiiruhdin työhuoneeseeni ja panin tietokoneen päälle tarkistaakseni asian. Päivämäärä oli oikea ja opetus siis alkanut. Mutta missä olivat muut opettajat?

Menin hallintokerrokseen vähän vakoilemaan asiaa. Siellä sihteerit, päälliköt ja johtajat tekivät kovasti töitä. Yhtään opettajaa en kuitenkaan nähnyt. Näin koulutusjohtajan, joka käveli vastaani jokin paperi kädessään. En enää ehtinyt livahtamaan nurkan taakse, vaan minun oli käveltävä eteenpäin. Johtaja työnsi paperin kouraani. Siinä oli irtisanomisilmoitus. Olin kuulema talon viimeinen matematiikan opettaja. Johtoryhmä oli päättänyt, että insinöörikoulutuksessa ei enää opeteta matematiikkaa. Minun palvelujani ei enää tarvittu. Minut laitetaan eläkeputkeen 1 500 €/kk. Ajattelin, että jos minäkin sitten yrittäisin Finnairin lentäjäksi.

Yksi asia jäi vielä vaivaamaan mieltäni. Missä ovat muut tekniikan opettajat. Ei yhtään paikalla. Yritin selvittää asiaa. Kävelin hallintokäytävää eteenpäin. Eräässä huoneessa oli ovi raollaan - johtoryhmän kokous. Tirkistin salaa oven raosta. Valkokankaalle oli heijastettu jokin lista. Se oli pahamaineinen mustosen lista, joka sisälsi listan eniten nollia antaneista opettajista. Listan kärjessä näin oman nimeni. Tässäkö siis syy irtisanomiseeni? Mutta mitä ihmettä: listalla ei ollut muita nimiä. Eikö kukaan muu opettaja anna nollia? Jäin kuuntelemaan puhetta. Hallintopäällikkö luki jotain paperia. Siinä sanottiin, että oppilaitoksen hallintokulut ovat niin suuret, että kulujen säästämiseksi kaikki opettajat on irtisanottu. Vain hallinto jää jäljelle, koska ilman hallintoahan oppilaitos ei voi toimia. Kuulin myös, että oppilaitoksen kirjoilla 4 vuotta pysyneet opiskelijat saavat insinööritutkinnon. Heidän ei tarvitse suorittaa mitään, kunhan muistavat joka vuosi ilmoittautua opintojaksoille ja antaa opintojaksojen palautteet. Opintojaksosta saa hyväksytyn arvosanan, jos on antanut opintojaksopalautteen.

Masentuneena menin työhuoneeseeni keräämään tavaroitani. Työhuoneeseeni tulisi joku hallintosihteeri. Hänen tavaransa jo odottivat laatikoissa huoneeni edessä. Lähdin vähiä tavaroitani kantaen kotiin. Lyhin tie vei hallintokäytävän kautta, joten jouduin kaiken uhallakin kulkemaan siitä. Rehtorin huoneessa istui joku kaljupäinen mies hanuri sylissään. Kun kävelin huoneen ohi kuulin hanurin soivan. Ei kai entinen...

Tähän herään hiestä märkänä. Nipistän itseäni: olen hereillä. Huomaan kaiken olleen hirveää painajaista. Todellisuudessa tilanne on aivan päinvastoin. Oppilaitoksen johto on loistavaa ja asiantuntevaa. Kaikissa koulutustilaisuuksissakin kuvataan kuinka käppyrät nousevat ja henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen. Tietenkin johto ymmärtää, että opetus on oppilaitoksen tärkein toiminto ja pyrkii kaikin tavoin siihen, että opetustilat ovat laadukkaat ja opettajien työskentelyolosuhteet hyvät. Rahaa ei vain riitä kaikkeen. Hallintoa joutuu koko ajan kasvattamaan, kun on niitä johtajia, päälliköitä ja sihteerejä, tietojärjestelmiä, laatujärjestelmiä, tenttijärjestelmiä, palautejärjestelmiä jne. Jostakinhan raha on otettava. Ainoa, joka joustaa on opetus ja opetustilojen ylläpito. Tämä on ihan ymmärrettävää...

Mikä tällaisia painajaisia saa aikaiseksi. Oliko se viski, jota otin pari paukkua illalla. Menen tarkistamaan mitä viskiä se olikaan. Tuttua skottilaista, mutta olikohan viskin laadussa jotain vikaa. Haen uuden lasin, jääkaapista jäitä ja kaadan viskiä lasiini. Sama hienoinen savun maku tuntuu suussani. Viskissä ei siis ollut mitään vikaa. Jospa otinkin sitä liian vähän. Täytyy seuraavana iltana ottaa kaksinkertainen määrä, ettei herää puolen yön maissa painajaisiin.