Alaspäin mennään

Muokkasin tämän vuoden opetukseni toteutussuunnitelmia viime vuoden toteutussuunnitelmien pohjalta. Opetuksessa on hurjia supistuksia kaikissa opettamissani matematiikan kursseissa:

• Viime vuonna 100 tuntia. Tänä vuonna 75 tuntia.
• Viime vuonna 100 tuntia. Tänä vuonna 70 tuntia.
• Viime vuonna 110 tuntia. Tänä vuonna 85 tuntia.
• Viime vuonna 110 tuntia. Tänä vuonna 75 tuntia.

Opintojaksojen opintopistemäärä ja sisältö ovat tietenkin säilyneet samana. Tämä on mahdoton yhtälö. Jostain täytyy tinkiä...

Tämänvuotinen matematiikan opetuksen supistus ei tietääkseni johdu rahapulasta, vaan siitä periaatteesta, että kaikissa oppiaineissa täytyy olla sama lähituntimäärä/opintopiste. Tämä on väärä periaate. Oppiaineet ovat aidosti erilaisia siinä suhteessa, mitä opiskelija voi itse omaksua. Ammattikorkeakoulun opiskelija ei pysty itsenäisesti opiskelemaan matematiikkaa, vaan tarvitsee opettajan ohjausta. Jossain muissa helpommissa aineissa opiskelija pystyy sen sijaan itsenäisesti lukemaan ja omaksumaan asioita.

Matematiikkaa voidaan verrata laboratoriotöihin: ilman tekemistä ei opi. Matematiikan käsitteitä on opittava käyttämään. Se että tietää jonkin käsitteen ei merkitse ymmärrystä. Sillä ei ole silloin mitään merkitystä. Lähemmäksi ymmärrystä tullaan, jos osataan käyttää eli matematiikassa laskea. Tämä vaatii aikaa ja opettajan ohjausta.